Pari viimeistä viikkoa stressasin näyttelypaikkaa. Aiemmin oli ollut suunnitelmissa pienen porukan kanssa pitää näyttely kauppakeskus Willassa, mutta sitten ei saatukkaan tarpeeksi osallistujia, ja se idea piti unohtaa. En ollut siinä vaiheessa miettinyt muita paikkoja ollenkaan, enkä oikein tiennyt mistä tai millaisista paikoista voisi ja kannattaisi kysellä...
Ensimmäisen suunnitelman kariutumisen jälkeen sain kysyttyä paikkaa Feeniks cafe:sta, mutta kun joululoman jälkeen ei vieläkään kuulunut minkäänlaista vastausta, totesin että sinne oli jo omat näyttelyt suuniteltu.
Kun koko luokka on samaan aikaan järjestämässä omia näyttelyitään, oli Hyvinkään vakipaikat tietysti jo varattu. Eräs luokkakaveri oli ajatellut Hyvinkään musiikkiopistoa, siellä kun on ollut ikkunoissa aiemminkin meidän koulun oppoilaiden töitä näytillä. Tilaa olisi kolmellekin hengelle ja päätimme pitää yhteisnäyttelyn.
Alustava kysely tuotti tulosta ja kaikki näytti hyvältä. Tuskin olisi mitään esteitä saada meidän töitä sinne näytille. Tuli helpottunut olo kun aikaa ei todellakaan ollut liikaa ja asia vihdoin edistyi. Viikonloppu meni ja saimme huonoja uutisia: ikkunanäyttely ei onnistuisikaan. Meille ystävällisesti kyllä tarjottiin paikkaa sisätiloista, mutta öljymaalausten ripustaminen olisi ollut hankalaa.
Alkaa armoton stressi. On jo 15. päivä ja näyttely pitäisi ripustaa jonnekkin jo 26. päivä.Vituttaa suoraan sanottuna, ettei mikään onnistu ja oma vitkuttelu. Mieli on maassa ja tuntuu että olisin valmis luovuttamaan, jättäisin vaan koko hemmetin näyttelyn pitämättä. Sallin itselleni hetken säälittävästi velloa itsesäälissä ja ajattelen ihan muita asioita.
On monen asian summa että jotenkin sain koottua itseni, mm. inspiroiva musiikki ja kenties syvään pinttynyt jääräpäisyys. Tunnen uutta päättäväisyyttä, ja raivoakin, kun teen päätöksen etten varmasti jätä asiaa tähän. Teen aivan varmasti kaikkeni että se näyttelypaikka jostain saadaan, ja jos ei saadakkaan, niin ainakin olen tehnyt kaikkeni.
Ja mähän en perkele, luovuta.
Viikko enää aikaa. Hyvinkäällä olisi joitain kahviloita joista voisi kysellä. Olin viikonloppuna laittanut kyselyä Järvenpään kirjastoon ja sainkin vastauksen. Sinne saisi näyttelyn viikoksi. Emme kuitenkaan tienneet millainen näyttelytila siellä on, joten se pitäisi mennä katsomaan ja täyttää hakulomake.
Tässä samaan aikaan viimeistelin vielä Talven henki-maalausta, ja se olisi saatava valmiiksi mielellään jo neljässä päivässä että maali ehtii kuivua ennen näyttelyä. Lisäksi olin tekemässä Pilvi-sarjaan itse kehyksiä.
Kolmas kehys meni jo ihan hyvin, kunnes sovitin sitä maalaukseen ja jostain syystä se ei millään sovi. Maalauksen kulmissa kankaan taitetut kohdat ottavat kiinni. Sen kyllä saa kehyksiin kun vähän ryhtyy väkivaltaiseksi, mutta yhteen kulmaan jääkin sitten pieni kolo...
En nyt sen takia uusia paloja ala sahaamaan ja meneehän se kolo umpeen kitillä ja liimalla. Pysyy vieläpä kiinni.Kehykset saikin nopeasti maalattua ja sitten vaan naputellaan nauloilla kiinni maalauksiin.
Valmista tuli ja hyvältä näyttää. Tai ainakin tarpeeksi hyvältä, ensimmäisiksi koskaan tekemikseni kehyksiksi.
Kaikki maalauksetkin on valmiina ja myös juliste näyttelyyn on valmis. Enää olisi edessä maanataina näyttelyn ripustus. Viikonloppuna saikin sitten jännittää miten se onnistuu, ikinä ennen semmoistakaan hommaa tehnyt.
Koko näyttelyn järjestäminen oli kyllä yhtä häsäämistä, vielä samana päivänä ennen kirjastoon lähtemistä sai vielä soittaa ja varmistaa että varmasti saa työt viedä sinne.
Välillä tuntui tämän jakson aikana, varsinkin näyttelyn tiimoilta, että olisi pitänyt valita tekniikaksi mieluummin vesivärit tai lyijykynät niin olisi päässyt paljon helpommalla ja säästynyt turhalta stressaammiselta. Mutta olen kyllä iloinen että tein öljymaalauksia nyt kun oli aikaa ja tilaisuus.
Oli kyllä kaikin puolin hyvin opettavainen kokemus.
